Perinteinen käsityö on yksi Stundarsin, lähellä sydäntä olevasta, kolmesta osasta. Näin on ollut alusta lähtien. Jo silloin, kun perustaja sille, mistä oli tuleva Stundarsin ulkoilmamuseo, kansakoulunopettaja Gunnar Rosenholm, alkoi haaveilla luovansa jotakin enemmän, kuin tavallisen kotiseutumuseon, saivat käsityöläiset huomattavan roolin. Useimmat tuvat, jotka siirrettiin Sulvan pappilan tilan vanhoille maille, sisustettiin käsityöläisten tuviksi ja työpajoiksi. Lue lisää museon historiasta tästä.
Stundarsissa ovat seuraavat käsityöläisammatit edustettuna: seppä, puuseppä, suutari, savenvalaja, kivenhakkaaja, kupariseppä ja keltavalaja. Lisäksi esittelemme maalaiskauppiaan, postiljoonin, myllärin, parantajaeukon, sotilaan ja merimiehen, sekä talonpojan työväkineen ja kaikki Vasabladetin kirjapainossa työskennelleet.
Koko museokylä on yksi suuri käsityönäyttely Topp
Stundarsissa on jokainen hirsiseinä ja jokainen rautapata valioesimerkki perinteisestä pohjalaisesta käsityöstä. Museokylä on suuri inspiraation lähde kunnostajalle, korjaajalle tai uuden rakentajalle. Tutustumalla rakennuksiin ja sisustuksiin, voit oppia enemmän vanhoista tekniikoista tai nähdä erilaisia vaihtoehtoja saman tekniikan käytöstä.
Metalliset käyttöesineet Topp
- Seppä: puukko, kirves, takan koukku, helat, hevosenkenkä, naula, tynnyrin vanne jne
- Pläkkyri: leipämuotit, mukit, piparkakkumuotit, kannut, lampetit jne
- Keltavalaja (messinki): kellot, maljat, rivat, kyltit, silitysraudat jne
Perinteinen pohjalainen talonpoikaisarkkitehtuuri Topp
Kaikki museotuvat ovat alunperin sijainneet jossain muualla, ne on siirretty Stundarsiin ja kunnostettu suurella kunnioituksella vanhoja tekniikoita kohtaan, joita käytettiin seudulla 100-150 vuotta sitten. Niin kirvesmiehet kuin konservaattoritkin pyrkivät työssään edelleenkin, niin pitkälle kuin mahdollista, käyttämään perinteisiä materiaaleja. Museotuvissa nähdään esimerkkejä eri kattomateriaaleista, kuten kaisla, olki, päreet, laudat, tuohi. Täällä voi myös tutustua eri pintakäsittelyihin, esimerkiksi roiskemaalaus, punamultamaali, liimaväri, pellavaöljymaali tai terva, rappaus. Lisäksi ulkoilmamuseossa on paljon erilaisia ovia, ikkunoita, huonekaluja ja tulisijoja.
Lue lisää perinnerakennuksien hoidosta tästä.
Puusta tehdyt käyttöesineet – useimmiten kotona tehdyt: Topp
- Hirsitalo, pärekatto ja lautakatto, aita, raput, sillat, ulkorakennukset ja aitat jne
- Kerrossängyt, penkit, kirstut, pöydät, tuolit, kaappikellot, seinäkaapit jne
- Vaunut, reet, kelkat, aurat, viikatteet, haravat, kirveenvarret, lapiot jne
- Kauhat, pitkävartiset kauhat, vispilät, tynnyrit, laarit, kapat, kulhot, vadit, laatikot jne
- Rukit, värttinät, karstat, pesulaudat, kangaspuut, mankelipuut jne
Suomalaisen kulttuurin erityispiirre ovat ”talkoot”, jolloin yhteisvoimin tehdään suuremmat työt kylän jollekin asukkaalle. Joskus naapurit ja sukulaiset auttoivat, joskus puoli kylää. Tässä osassa Pohjanmaata monissa kylissä sanottiin, että pidettiin kalaasit, kun oli talkoot, esimerkiksi katontekokalaasit (kun miehet tekivät päre- tai olkikattoa) tai kehruukalaasit (kun naiset kerääntyivät kehräämään lampaanvillaa). Monen vuosikymmenen ajan on myös Stundarsin ulkoilmamuseossa pidetty talkoita.
Nykyään Stundars näyttää vanhalta pohjalaiselta kylältä – joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Näkyvin ero on siinä, että taloja Pohjanmaalla ei alettu maalata ennen 1900-luvun alkua, ennen sitä kaikki talot olivat sään armoilla ja harmaita. Joissakin tapauksissa ovat Stundarsin rakennusvastaavat valinneet modernimpia materiaaleja esimerkiksi kattoihin suojellakseen museoesineitä ja sisustuksia vuotovahingoilta. Lisäksi joissakin tuvissa on ikkunoissa esimerkiksi rullaverhoja tai UV-kalvoja suojaamaan vanhaa sisustusta auringonhaalistuttamiselta.
Omavaraisuus ja paikalliset käsityöläiset Topp
Stundarsissa näkee joka puolella, kuinka pohjalaiset valmistivat vuosisatojen ajan lähes kaiken itse. Suurimmasta osasta tuli näin taitavia käsistään ja he tiesivät , kuinka mm voita ja kirnuja ja pyöriä ja rekipeitteitä valmistetaan. Kaikki puuesineet on talonpoika poikineen ja renkeineen valmistanut ja kaikki tekstiilit ovat emännän ja tyttärien ja piikojen valmistamia lampaanvillasta, pellavasta ja puuvillalangasta. Mitään ei heitetty pois, vaan kaikki, mistä oli vähänkin hyötyä esimerkiksi teurastuksessa tai sadonkorjuussa, käytettiin tai säästettiin.
Omavaraistaloudessa käytettäviä materiaaleja:
puu, nahka, turkis, kivi, savi, villa, pellava, hamppu, nokkonen, ruoko, olki, kaisla, pigmentti, tärpätti, lumppu, pahvi, jouhi, lehmänkarva jne.
Mitä ei itse osattu valmistaa, ostettiin usein paikallisilta käsityöläisiltä, kuten sepältä, suutarilta tai pläkkyriltä. Joskus naapuri, kyläläinen tai sukulainen oli taitava jossakin tekniikassa ja silloin voitiin tilata esimerkiksi hääpuku tai lampetteja häneltä. Osa käsityöläisistä kiersi talosta taloon ja koristemaalasi huonekaluja tai paikkasi kenkiä.
Tarkista ensi Käsityöläispäivän päivämäärä kalenteristamme.
Ennen maalaiskauppojen tuloa maaseudulle, ostettiin hyvin vähän tuotteita torilta tai kaupoista kaupungeissa, kuten Vaasasta, Uumajasta, Tukholmasta tai Turusta. Kyse oli eniten kahvista, sokerista, suolasta, tupakasta, posliinista ja mausteista, tuotteista, joita tuotiin muista maanosista. Kiertäviltä kulkukauppiailta voitiin myös ostaa esimerkiksi silkkihuiveja, maisemakortteja tai ompeluneuloja. Teollistumisen myötä tuli uusia tuotteita ja Stundarsin maalaiskaupassa on paljon tavaroita Vaasan ja muista pohjalaisista tehtaista, kuten Vaasan Höyryleipomo, Vaasan Saippua ja Oravais klädesfabrik (vaatetehdas Oravaisissa).
Museokylän sekatavarakaupassa voit nähdä jotkut näistä tuotteista ja opastetussa kiertokäynnissä ”Kun maailma tuli kylään” voit kuulla lisää.
Naisten käsityöt Topp
Stundars satsasi vuosikymmenien ajan rakentamaan käsityöläiskylää, jota yleisesti kutsumme Harmaaksi kyläksi. Ajan mukaisesti miehiset käsityöammatit painottuivat työpajoihin ja käsityöläistupiin. Mutta esiteollisessa yhteiskunnassa oli paljon taitavia naispuolisia käsityöläisiä. Hyvänä esimerkkinä kauniit vuodetekstiilit, joita vielä näkee Stundarsin museotuvissa kerrossängyissä ja sohvasängyissä. On mahdotonta mitata sitä huolellisuutta ja työtuntien määrää, jotka naiset käyttivät karstaamiseen, kehräämiseen, värjäämiseen ja kankaiden kutomiseen. Lisäksi monet naisten käsityötuotteista olivat luonteeltaan katoavaista, esimerkiksi ruokatuotteet – siis tuotteet, jotka syötiin.
Entisajan ravinnon lähteet
- Hiilihydraatit: vilja, peruna, juurekset, marjat, hunaja
- Proteiinit: kala, liha (keuhkot, suolet, veri, maksa, munuaiset, luu), kananmunat, herneet, maitotuotteet
- Rasvat: tali, voi, läski, ihra
- Muuta: suola, mausteet, hiiva, kahvi, kotikalja
Voikirnut, makkarasarvet, rukit ja vanutuslaudat muistuttavat tänäpäivänä ahkerien käsien töistä. Vaatteet ja sänkyvaatteet eivät myöskään välty ajan hampaan vaikutuksilta samalla tavalla kuin puusta tai metallista tehdyt esineet. Mutta museoiden perusajatus onkin, että emme unohda. Nykyään voit nähdä Stundarsin museokylässä näyttelyitä ja sisustettuja tupia, joissa esitellään enemmän naisten elämää ruotsinkielisen Pohjanmaan maaseudulla. Esimerkiksi Johannan ruoka-aitassa näet, millaisia raaka-aineita naisilla oli käytettävissään 150 vuotta sitten ja kuparisepän porstuaan olemme koonneet näyttelyn teemana pyykkäys ja tekstiilien hoito – yhtä tarpeellista kuin nykyäänkin.
Käsityöläispäivät Topp
Muutaman kerran vuosittain heräävät pienet käsityöläistuvat eloon, kun käsityöläiset ovat niissä esittämässä taitavien käsiensä töitä. Esimerkiksi seppä ja pläkkyri ovat pajoissaan ja museokylän kansoittaa muutaman tunnin ajaksi tuohenpunojia, kutojia, luudantekijöitä, kehrääjiä, nyplääjiä ja monia muita. Myös Stundarsin henkilökunta esittelee taitojaan, kuten pärekaton tekoa tai roiskemaalausta pellavaöljymmaalilla pinkopaperiseinille.
Toukokuussa kutsumme sadoittain koululaisia omille käsityöläispäivilleen, jolloin n 50 käsityöläistä tarjoaa hienoja työesittelyitä.
Suosittelemme lämpimästi käyntiä kesän käsityöläispäivillä, useimmiten heinäkuun viimeisenä lauantaina. Silloin voi myös maistella perinteisiä ruokia: rautapadassa keitettyä klimppisoppaa ulkona luonnossa sekä Stundarsin tunnettuja hillopossuja.
Käsityöt keskiössä Stundarsin markkinoilla Topp
Stundarsin syys- ja joulumarkkinoilla haluamme painottaa perinteisiä käsitöitä ja antaa seudun taitaville käsityöläisille mahdollisuuden myydä tuotteitaan tunnelmallisessa ympäristössä. Satsaamme paikallisiin, ympäristöystävällisiin ja taiteellisiin tuotteisiin. Tästä löydät seuraavan markkinan päivämäärä.
Käsityöläiskilta Björken Topp
Käsityöläiskilta Björken rf on aktiivisten käsityöläisten yhdistys. He ovat mm. mukana Stundarsin eri käsityöläistilaisuuksissa.Yhdistyksellä on n 100 jäsentä ja heillä on käytössä vanha ammattikuntasysteemi: oppipojat, kisällit ja mestarit.
Käsityöläiskillan kotisivu (vain ruotsiksi).