1870-luvulla alkoi levitä uutinen Pohjanmaalla kuin kulovalkea. Meren tuolla puolen oli paikka, joka oli unelmien ja mahdollisuuksien maa ja sitä kutsuttiin Amerikaksi. Siellä maatilan tyttäret saattoivat sisäkköinä tienata enemmän kuin pystyivät kuvittelemaan. Ja torpparinpojat saattoivat saada 65 hehtaaria maata ILMAISEKSI, kunhan vain alkoivat kylvää sitä. Pohjanmaalla perheissä oli paljon lapsia ja maatalous ei pystynyt elättämään heitä kaikkia. Työväkeä palkkaavia tehtaitakaan ei ollut monta. Joten yhä useampi pakkasi matkalaukkunsa ja nappasi junan Hankoon ja sieltä eteenpäin. Jotkut lähtivät aloittaakseen kokonaan uuden elämän. Osa taas lähti tienaamaan rahaa, jotta elämä kotona paranisi. Näin ajatteli varmasti Erik lähtiessään Yhdysvaltoihin vuonna 1886, luultavasti suurten velkojen vuoksi. Kotiin jäivät Johanna-vaimo ja kolme tytärtä. Mutta Erikin amerikkalainen unelma jäi lyhyeksi, hän kuoli metsätapaturmassa vain 8 päivää Amerikkaan saapumisensa jälkeen. Jollain konstilla leski-Johanna pystyi pitämään talon hallussaan. Johannan ja Erikin sokea tytär Vendla oli viimeinen tuvassa asunut ja hänet tunnettiin kauniista pitsiverhoista ja kukkivista pelargonioista.